Parsaa parhaimmillaan
Pakkohan se parsanippu oli ostaa ja kun viereisessä laarissa oli sitruunat somasti aseteltu niin eihän se muuta yllytystä enää tarvitse.
Mutta nuo kananmunat, ne on kyllä kaupasta ostettuna ihan kuraa vaikka "parasta ennen" olisi vielä kaukana edessä. Ihan sama paistaako pannulla häränsilmiä tai yrittää erotella keltuaisia Hollandaiseen niin ei meinaa kasassa pysyä millään.
Tuli vaan mieleeni kun tein tässä taannoin hyvin tuntemani Italialaisen luomuviljelijän luona Pohjois-Italiassa kakkupohjaa niin ne kananmunat oli tuoreita, taikina oli aivan kirkkaan keltainen ja kanat puski siinä silmien alla niitä lisää pienen kiekaisun saattelemana.
No se siitä...kuitenkin parsasta kuorimaveitsellä pinta pois ja kovat kannat reilusti puukolla pois. Suolavesi, johon lisäsin voita, kiehumaan ja sillä aikaa Hollandaisen kimppuun.
Keltuaiset pyöreäpohjaiseen kippoon joka sopii kivasti kattilan päälle joka ajaa hyvin vesihauteen asian. Keltuaisten sekaan suolaa ja sitruunamehua sekä sitten kunnon vispilä käteen. Rento ote vispilän varresta koska muutaman minuutin vatkaus alkaa heikompaa heikottamaan jos ei ole tottunut vispilän veivaamiseen.
Rentoa vispausta lämpimässä vesihauteessa niin että keltuaiset alkaa sakenemaan ja vispilällä pystyy kirjoittamaan sakenevaan massaan nimikirjaimensa tai jotain muuta järkevää. Sitten kippo pois hauteessa ja aletaan tipoittain lisäämään etukäteen sulatettua, jäähdytettyä voita josta hera poistettu ja taas vatkataan ja tällä kertaa sitten ripeä liike ettei kastike juoksetu.
Muutaman kerran kun tekee tämän kastikkeen niin oppii...ei ihan helppo mutta kärsivällisyyttä pyydän niin kyllä se syntyy.
Vielä parsojen kiehautus ja annosta kasaamaan...
Koristeeksi vielä yrttejä ja versoja niin kevään voikin julistaa alkaneeksi.
Jos nyt jollakulla jäi kaivelemaan kastikkeen hankaluus niin hommaa ainekset niin tulen apuun...jos sopii...ja kaikkien mielestä on vain yksi oikea tapa valmistaa ruokaa...se oma tapa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti